Esitykset

21.4 tunnilla osa porukasta seurasi IB-ryhmien esityksiä tietokoneelta AC:n välityksellä, ja osa paikan päältä auditoriosta. Minä olin seuraamassa esityksiä auditoriossa. Esitykset koskivat yritysten organisaatiomuutoksia ja etikkaa. Oli mielenkiintoista seurata esityksiä englanniksi. Vaikka me opiskellaan samaa alaa, IB- ryhmien esitykset ja käyttäytyminen esiintymistilanteessa poikkesi mielestäni kovasti meidän käyttäytymisestä. He ottivat enemmän aikaa itselleen ja olivat innokkaita vastaamaan kysymyksiimme. Me yleensä jaamme esiintymisroolit tasapuolisesti kaikille, kun taas heiltä saattoi vetää koko esityksen vain yksi henkilö.

Auditoriossa oli paljon helpompi ja mukavampi seurata esityksiä kuin AC:n välityksellä. Niistä sai enemmän irti ja tunsi esiintyjien ammattilaisuus. Välillä AC:n välityksellä olevasta esityksestä ei kunnolla kuullut, koska puhuja puhui eri tavalla mikkiin tai liikkui esityksen aikana. Myös eri kansalaisuuksien aksentit tulivat esille. Oli jännä huomata, kuinka eri kansalaisuuksien aksentit eroavat toisistaan. Esiintyjät puhuivat kuitenkin selkeää englantia, joten esityksistä sai paljon irti.

Seminaari 20.4

Seminaari 20.4

Tänään opiskelu tapahtui sekä auditoriossa, että pienluokassa AC:n välityksessä. IB puolen opiskelijat esittelivät omien raporttiensa pääkohdat, jotka liittyivät eri kulttuurien väliseen käyttäytymiseen ja monikulttuurisien ryhmien johtamiseen.

Esityksien seuraaminen oli mielenkiintoista, sillä opiskelijat tulivat eri kulttuureista, joten he pystyivät tuomaan konkreettisia kokemuksia kulttuurien välisistä kohtaamisista ja toimintatavoista. Esimerkiksi suomalaisten hiljaisuus oli ollut yhdelle ulkomaalaiselle opiskelijalle outoa aluksi ennen kuin hän ymmärsi, että se on Suomessa tavallista.

Esitykset antoivat eri näkökulmia kultturien välisestä työskentelystä ja niiden ymmärtämisestä. Joillekin on luontaista aloittaa  bisnes keskustelut small talkilla tai esimerkiksi perheestä kysymällä, tämä saattaa tuntua varsinkin suomalaisista hiukan vieraalta tai tunkeilevalta. Myös eri käsimerkkien käytöt tarkoittavat eri kulttuureissa täysin eri asioita.

Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin?

Oman osaamisen markkinoinnin äärellä oltiin tänään. Pohdittiin, mitä työhakemuksessa olisi hyvä tuoda itsestä esille ja kuinka se olisi hyvä tehdä, jotta erottuisi lukuisten hakijoiden joukosta. Ei ole muuten mitenkään yksinkertainen juttu, saman asian kun voi tuoda esille hyvin eri tavoin. Pitäisi osata löytää se toimivin ja rekrytoivan osapuolen näkökulmasta edukseen erottuvin tapa. Siinä sitä onkin pohtimista.

Pitchaukseenkin tänään pureuduttiin hieman. Kuinka lyhyessä ajassa saa välitettyä kuulijalle itsestään olennaisen tiedon ja herätettyä kuulijan mielenkiinnon? Tuon kysymyksen ratkaisemisesta ja taidokkaasta toteutuksesta on tässä taitolajissa kyse. Yhteistä työhakemukselle ja pitchaus-puheelle on se, että kummankin toteuttaminen vaatii perehtymistä, eikä harjoituksestakaan olisi haittaa.

Tämän päiväiset luennot herättelivät ajattelemaan, kuinka pienistä asioista voi työpaikan saaminen ollakin lopulta kiinni: tekniikasta ja oikeista sanoista. Ja nykypäivänä tähän listaan voisi vielä lisätä työpaikan löytämisen, kun monista työpaikoista ei huudella yrityksen ulkopuolelle. Ehkä se avainsana onkin rohkeus. Rohkeus lähestyä työnantajia ja tuoda omaa osaamistaan esille.