Työyhteisöviestintä 2010-hanke

Työyhteisöviestintä 2010-hanke oli käynnissä Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa vuosina 2005–2008.

Hankkeen tavoitteena oli sekä selvittää työn ja viestinnän olemusta 2000-luvun tietoperustaisissa organisaatioissa, että kehittää menetelmiä viestinnän suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.

Tulokset:

1)    Työ on itsenäistä, itseohjautuvaa, oman itsen toteuttamista ja palkitsevaa henkisesti, usein myös taloudellisesti. Rasitteena ovat paineet ja kiire. Työ on oleellinen osa tekijänsä identiteettiä, suhde työhön on emotionaalinen.

2)    Yhteisöllisyys koettiin myönteisenä ja tavoiteltavana asiana.

3)    Hyvän viestinnän määrittelyt: viestinnän laatu eli mielekkäät sisällöt tarjottuna vastaanottajalähtöisesti, työyhteisön isojen asioiden käsittely vuorovaikutteisesti, ajantasatiedon helppo saatavuus ja tehokas tiedonvaihto, arvostava sisäinen keskustelu, mihin liittyy mahdollisuus vaikuttamiseen, työyhteisön jäsenten roolien selkeys ja niihin liittyvä osaaminen.

4)    Viestinnän käytännöt: Tiedonkulun periaatteita haluttiin selkeiksi kaikkien toimijoiden kohdalla. Esimiestyön ja johtamisen vuorovaikutteisuutta korostettiin ja ylipäätään työyhteisön päätöksenteon ja kehittämisen avoimuutta.

Johtopäätöksiä:

1)    Kokemukset työyhteisöstä ovat vahvasti sidoksissa viestintään. Tietoperustaisen työyhteisön jäsenet tuottavat todellisuutta yhdessä ja ovat itse osa sitä.

2)    Tietotyöläisen suhde tietoon on erilainen kuin perinteisen organisaation jäsenen. Hän ei ole vain tiedon vastaanottaja tai lähettäjä, vaan itse osa tiedon tuottamista ja sillä kommunikointia.

3)    Viestintä ei ole pelkkä funktio, joka on joidenkin vastuulla, vaan elimellinen osa kaikkea tekemistä. Jokainen työyhteisön jäsen on osallisena.

4)    Koska tietotyöläinen on itse osa viestintää ja tiedon muodostusta, keskeinen viestinnän foorumi on työtila itsessään.

5)    Roolit työyhteisöviestinnässä ovat muuttuneet tavallaan huomaamatta. Työyhteisön jäsenet eivät ole systemaattisesti hierarkkisessa suhteessa toisiinsa, vaan asiantuntijuus tuottaa yhtä vastuullisia rooleja kuin organisatorinen asema. Työyhteisössä elää kuitenkin myös traditionaalinen paradigma siinä mielessä, että johdolla ja esimiehillä on tärkeä rooli virallisen tiedon kommunikoijina.

6)    Työyhteisöviestintä peilautuu vahvasti johtamiseen ja johtamiskäytäntöihin. Esimiehen rooli työyhteisöviestinnässä on vahva mutta ei ylivertainen. Häntä pidetään tärkeänä tiedonlähteenä, mutta häneen ei kaikessa turvata eikä luoteta. Pikemminkin asia on niin, että asiantuntijat haluavat tietää, mitä esimies tietää ja ajattelee, mutta päätelmät tehdään itse tai kollegojen kanssa.

7)    Työyhteisöviestintä liittyy läheisesti asiantuntijaorganisaatioiden oppimiseen: viestintäkäytännöt ja foorumit voivat tukea tai ehkäistä organisaation tiedonmuodostusta ja tietämyksen lisääntymistä.

8)    Työyhteisöviestinnän sisällä on useita erityisalueita, jotka odottavat viestintäkäytäntöjen kirkastamista. Aiemmin tunnistettuja erityisalueita ovat olleet mm. esimiesviestintä, kriisiviestintä ja muutosviestintä. Tämä tutkimus nosti esiin seuraavien alueiden viestinnän erityisluonteen: johtoryhmä, uusi esimies tai johtaja, rekrytointiprosessi ja henkilöstömuutokset yleensä, projektit ja hankkeet, asiantuntijoiden ja tiimien välinen viestintä, kumppanuudet ja asiakkuudet.

Työyhteisöviestinnän uusi agenda

Edellä esitetyt tutkimusalueet ja niistä tarkennetut johtopäätökset yhdistetään toisiinsa. Syntyy yhteenveto ja konkreettinen määrittely työyhteisöviestinnän uudesta agendasta, joka muodostuu kuudesta ulottuvuudesta, jotka ovat sidoksissa toisiinsa:

-       isojen asioiden jakaminen ja keskustelu – seurauksena ymmärrys

-       ajantasatiedon saatavuus ja osallisuus sen vaihtamisessa – seurauksena ajan tasalla oleminen ja arvostuksen kokemus

-       tunnelma – seurauksena kuulumisen kokemus

-       osallistuminen ja vaikuttaminen työyhteisössä – seurauksena sitoutumisen kokemus

-       yhdessä tekeminen ja oppiminen – seurauksena sitoutuminen, yksilöiden ja koko työyhteisön osaamisen kehittyminen

-       viestintäfoorumien hyödyntäminen – seurauksena kaikkien osallistuminen ja osallisuuden vahvistuminen